Runot

Rakkaudenjumalalle

Sinun kukikkaat nuolesi ja kuun kylmät säteet, kumpikin paljastuu valheeksi minunlaisteni kohdalla, kylmillä säteillään kuu ampuu tulta, ja sinä teet kukkanuolesta timantinkovan.

Torkahdin hetken ja näin päiväunessa rakastettuni: aina siitä lähtien olen luottanut uniin.

Välillä katselet minua, välillä pilviä. Kun katselet minua, tunnut niin kaukaiselta. Kun katselet pilviä, tunnut niin läheiseltä.

The best and the most beautiful things in the world cannot be seen or even touched. They must be felt with the heart.

Kaikessa rakkaudessa on jonkin verran hulluutta, mutta toisaalta kaikessa hulluudessa on myös hitunen järkeä.

Lumoudun sinusta

Sinä saat mieleni hykertelemään
Saat soluni väreilemään
Lumoudun sinusta
Katseestasi
Kosketuksestasi
Avaudun kuin kirsikan kukka
Huumaan sinut tuoksullani
Kiedon sinut ympärilleni
Täytä minut
Olen sinun

Lakanat

Hullutellen lakanat rytyssä
Olet elämäni seikkailu
Rakas, olen humaltunut sinusta
Sotke hiukseni uudelleen
Tanssita minut taivaisiin
Nosta minut syliisi
Näytä maailmalle rakkautesi
Sinun ei tarvitse todistaa minulle mitään
Sillä minä olen sinun

Vaikka hän ei vastaa sanoihini, hän kuuntelee tarkasti, kun puhun, vaikka hän ei katso suoraan minuun, muuallekkaan ei katseensa käänny.

Kepeästi mehiläiset suutelevat akaasian hentoja palhoja, herkin sormin iloiset tytöt taivuttavat korviinsa kukat.

Pyrstötähti

Tule takaisin, tai lähde ainiaaksi äläkä seiso ovensuussa kuin kivipatsas katseessasi kaikki se puhumattomuus johon ei ollut vastausta.
Vaikeasti kuviteltavaa ei ole pimeys, vaan aamunkoitto miten lamppu hehkuu.

Ehkä se on pyrstötähti raahaten perässään raunioiden irtokiviä ja lyötyjen nimiä jotka loistavat ja palavat hetken ja muuttuvat tuhkaksi.

Tule takaisin, rakennetaan uusi koti tai lähde ainiaaksi, pyrstötähti kirkkaana ja kylmänä kuin hallapimeydestä vapaa hukuttautuu taas pimeyteen ja vaeltaa kahden yön välistä valaistua käytävää kaikkiin ilmansuuntiin kaikuvassa laaksossa sinä laulat yksin.

Rakkauteni on tulta
rakkauteni on totta
ja tuli ja totuus
ovat kuin hopea ja kulta
rakkauteni on ikuinen
elämästä toiseen tie käy sen
ei se tuhkaksi pala
koska voimaa saa se sulta

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamoyön.
Me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.
Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa.
Ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa
– se sentään se sentään on ihanaa

Rakastan sinua paljon.
Mutta tiedän, ettei
rakkaudessa edes paljon
ole tarpeeksi.
Silti tiedän myös, että
minusta tulee kaksin verroin
voimakas ja hyvä vain
siksi, että sinä rakastat minua.
Niin vahva, ettei minun tarvitse
olla paha kenellekään.
Sehän on vain
heikkouden osoitus.

Syli toisensa tapasi.

Kaikessa rakkaudessa on jonkin verran hulluutta, mutta toisaalta kaikessa hulluudessa on myös hitunen järkeä.

Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla.

Olet olemassa, rakas ihminen, elämä kaunis on kun tiedän sen. Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy, kyyneleet. Olet olemassa, sitä tarvitsen, kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.

Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eikä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

Jos sinä olet omenapuu
tahdon minä olla omena
Jos sinä sytyt tuleen
tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut
tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas
tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi
tahdon minä olla äkillinen pimeys

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamoyön.
Me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
-se sentään, se sentään on ihanaa!

Lumoudun sinusta

Sinä saat mieleni hykertelemään
Saat soluni väreilemään
Lumoudun sinusta
Katseestasi
Kosketuksestasi
Avaudun kuin kirsikan kukka
Huumaan sinut tuoksullani
Kiedon sinut ympärilleni
Täytä minut
Olen sinun

Tunnut lämpimälle

Sormen päät tutkailevat alastoman kehosi ääriviivoja
Tunnut lämpimälle
Hengityksesi on tasainen ja lempeä
Nautin tästä kiireettömästä hetkestä kanssasi
Vastaat kosketukseeni suudelmilla
Kätesi tutkivat vartaloni kaaria
Tunnen kuinka hiljalleen lähden lentoon

Lempeä tuumaus

Nukut vierelläni aamun säteet kehollasi
Raotat silmäluomiasi
Lempeä hymy kasvoillasi
Rakas
Ihannoin vartalosi muotoja
Hiustesi tuoksua
Huultesi pehmeyttä ja kaikkea mitä olet juuri tässä hetkessä
Rakas, jää vuoteeseen kanssani vielä hetkeksi

Katse silmissäsi

Katse silmissäsi
Mitä mietit rakkaani
Laula minulle sydämesi laulut
Avaa sielusi säkeistöt
Piirrä toiveidesi nuotit
Minä kömpelö trubaduuri
Laulan ääneen sielusi väreet

Mahdatko luottaa minuun

Rakkaani
Mahdatko luottaa minuun
Tuulen tuivertaessa
Myrskyn yltyessä
Tartut käteeni hellästi
Käperryn syliisi
Hukutat minut suudelmiin
Vaikka meri raivoaisi ympärillämme
Sinä kiedot kätesi tiukemmin ympärilleni
Rakkaani
Pidät huolta minusta

Kiintymykseen liittyy aina pelko, ja missä on kateutta, siellä on rakkauden jumala vieraillut.

Tahtoisin heittäytyä syviin hymykuoppiisi, mutta pelkään käärmeitä niiden pohjalla.

Tuhatkaan silmäystä ei korvaa käden kosketusta.

Kun mykkä uneksii kauniista naisesta, ei hänellä ole kenelle kertoa kaipuustaan.

Elohopean talteen saamiseksi tiedetään kyllä konstit, mutta naisen sydäntä ei kukaan pysty sitomaan.